Verotuksen ja sosiaaliturvan integroimisen mahdollisuuksista

Verotus on valtiollisen sosiaalipolitiikan keskeisin rahoituskeino. Verotus vaikuttaa myös suoraan etuuksien tasoon, koska ne yleensä ovat verotettavia. Tämän vuoksi on tarpeellista pohdittaessa esimerkiksi perheverotuskysymyksiä ottaa huomioon niiden vaikutukset tulonsiirtojärjestelmiin. Vastaavasti tulonsiirtojen osalta tulee ottaa huomioon niiden rahoitus ja verotuksellinen kohtelu, kirjoittaa vero-oikeuden professori Matti Myrsky Oikeus 3/2008 -lehdessä.

Verotuksen ja sosiaaliturvan uudistamisessa on aina kyse myös suuremmista periaatteellisista ongelmista. Esimerkkeinä Myrsky mainitsee kysymyksen, mikä on perheen ja muiden läheisten vastuu yksilön toimeentulosta. Kuinka kauan esimerkiksi vanhempien voidaan olettaa elättävän lapsiaan ja mikä on vastaavasti lasten vastuu vanhempien elättämisestä? Mitkä ovat yhteiskunnan tukeen oikeuttavat tarpeet ja kuinka voidaan erottaa tarpeet haluista? Voidaanko tuloerojen lisääntymistä pitää epätoivottavana, jos samalla myös pienituloisten reaalitulot kasvavat? Missä määrin järjestelmämuutoksilla voidaan puuttua ihmisten elämään?

Myrskyn mukaan keskustelua on syytä käydä. Verotuksessa kyse on yksilön ja yhteiskunnan välisestä suhteesta, joka on kaksipuolinen: mitkä ovat toisaalta yksilön oikeudet ja velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan, ja mitkä yhteiskunnan oikeudet ja velvollisuudet yksilöä kohtaan. Velvollisuuksia vastaavat oikeudet ja oikeuksia velvollisuudet. Mitkä kaikki järjestelyt voisivat olla tarpeellisia vastinpariksi etuustuloille ilman, että varsinaisesti jouduttaisiin puhumaan sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta? Olennaista on joka tapauksessa löytää parempi tasapaino näiden välillä.

Lue myös

Koskinen, Seppo: Toimeentuloturva

Arajärvi, Pentti: Hyvinvoinnin juridiset haasteet

Sipponen, Riikka: Hyvän henkilöverojärjestelmän ominaisuudet progressiivisessa ja tasaverojärjestelmässä